Kodinomainen ilmapiiri kutsuu

Kankaanpään vapaaseurakunta on saanut viime vuosina iloita kymmenistä uusista seurakuntaan liittyneistä varsinaisista jäsenistä. Pieni joukko pitkään seurakunnassa palvelleita kiittää Jumalaa siunauksen ajasta. Heidän rukouksiinsa on vastattu!

Seurakunnan perustajajäseniin kuuluva Jorma Kulmanen on nähnyt pellosta kaksi kertaa näyn, joka on kuvannut Kankaanpään vapaaseurakunnan hengellisen elämän vaiheita. Ensimmäisellä kerralla pellolla on kiviä. Toisella kerralla sama pelto oli rukousten valmistamana tilassa, jossa kivet oli otettu pois ja pelto oli oraalla. Hyvin valmisteltuun peltoon oli kylvetty. Nyt oli sadon aika.
– On riemullista seurata Jumalan tekoja. Oraat ovat kasvaneet. Ihmisiä on alkanut tulla. Saan nyt vanhemmalla iällä elää Jumalan ihmeellisten tekojen keskellä, Jorma Kulmanen (77) iloitsee.
– On ollut suuri ilo katsella, miten kerta toisensa jälkeen meillä on ollut kastekokouksia, joissa on kastettu yhtä aikaa useita henkilöitä. Eikä takavuosina ollut sellaisia tilanteita kuin esimerkiksi jokin aika sitten, kun seurakuntaan siunattiin yhtä aikaa 11 tulokasta, Jorma Kulmanen toteaa. Hän kertoo vuosien rukouksista, joissa he vanhempi väki anoi Jumalalta seurakuntaan perheitä.
– Herra on valmistanut meidät vastaanottamaan ne ihmiset, jotka ovat tulleet. Ei seurakunnassa ole aikaisemminkaan pantu kynttilää vakan alle. Kulmanen muistelee aikaa, jolloin seurakunnasta käytiin joka toinen viikko laulukierrok-sella vanhainkodeissa.
– Saimme silloin siunata monia vanhuksia taivastielle. Se oli hedelmällistä työtä. Seurakunta teki myös lahjoituksena saadun teltan kanssa telttakokoustyötä noin kymmenen vuoden ajan säännöllisesti. Meitä oli reilu kymmenen vuotta sitten pari kourallista. Palvelimme Herraa, pidimme kokouksia ja rukoilimme. Herralta tuli sitten kerran sanoma, että Kankaanpäähän tulee sellaisia puhujia, joiden palkka tulee muualta. He osoittautuivat eläkeläispariskunnaksi, jonka Jumala lähetti siunaukseksi Kankaanpäälle.

Sysäys eteenpäin

Uusi aika alkoi reilu kymmenen vuotta sitten. Leena ja Unto Kainulainen muuttivat paikkakunnalle ja antoivat seurakuntaan oikein kunnon energiasysäyksen. Isto Kulmanen (artikkelikuvassa), joka oli silloin seurakunnan puheenjohtaja, sai evankelista Leena Kainulaiselta puhelun, jossa tämä kyseli mahdollisuudesta tulla seurakunnan keskelle.
– He olivat energinen pari. Leena alkoi katsella, mistä hän löytää paikkakunnan nuorisoa. Hän meni kadulle kiertelemään ja juttelemaan. Nuorisokahvila perustettiin. Sittemmin Pekka Visala oli toinen henkilö, joka on saanut nuorisoa liikkeelle. Työ lähti pikkuhiljaa menemään eteenpäin. Nuorempaa väkeä alkoi liittyä seurakuntaan.
– Leena sai meidät uskomaan työn tulevaisuuteen. Hankimme paremmat toimitilat, kun siirryimme kellarista maanpäällisiin tiloihin. Seurakuntaelämä vilkastui vilkastumistaan. Lapsiperheitä tuli mukaan. Toimintaa oli pian kaikenikäisille. Kaikki on ollut Jumalan ihmettä meille iäkkäille pitkään rukouksessa tällaisesta unelmoineille, Isto Kulmanen linjaa.
Kun Jumala johdatti Kainulaiset muualle palvelemaan, seurakunnan väkimäärä oli jo tuplaantunut ja siunaus jatkui toisten vastuunkantajien voimin. Nyt voidaan puhua jo jäsenmäärän nelinkertaistumisesta. Seurakunta on saanut jokin aika sitten uudet toimivat tilat. Seurakuntaväki kokee, että Jumala pitää myös työlle tärkeistä puitteista huolta.